Seksuaalisen suuntautumisen määritelmä ja monimutkaisuus, homotestityö?

Seksuaalinen suuntautuminen viittaa henkilön pysyvään emotionaaliseen, romanttiseen ja seksuaaliseen vetovoimaan tiettyä sukupuolta tai sukupuoli-identiteettiä edustavia ihmisiä kohtaan. mukaan American Psychological Association (APA), seksuaalinen suuntautuminen on moniulotteinen käsite, joka sisältää fysiologisen vetovoiman, emotionaalisen kiintymyksen, käyttäytymiskäytännön ja itsensä tunnistamisen.

Perinteisiä luokituksia ovat heteroseksuaalit, homoseksuaalit ja biseksuaalit, mutta kun yhteiskunta on syventynyt sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen tutkimukseen, keskusteluun on tuotu myös vivahteikkaampia identiteettejä, kuten panseksuaali, aseksuaali ja queer.

Seksuaalisen suuntautumisen monimutkaisuus johtuu siitä, että se on pohjimmiltaan dynaaminen, jatkuva spektri, johon vaikuttavat useat tekijät, eikä mustavalkoinen binäärijako.

Esimerkiksi, Kinsey Scale ehdottaa Seksuaalisen suuntautumisen seitsemän tasoinen luokittelu 0:sta (täysin heteroseksuaalinen) 6:een (täysin homoseksuaalinen) ja tunnustaa välitilojen olemassaolon. Myöhemmissä tutkimuksissa on myös ehdotettu käsitettä "seksuaalinen juoksevuus" (Sexual Fluidity), mikä tarkoittaa, että yksilön seksuaalinen suuntautuminen voi muuttua ajan myötä, eri tilanteissa tai eri suhteissa.

Tämä monimutkaisuus tekee itsetietoisuudesta seksuaalisesta suuntautumisesta prosessin, joka vaatii pitkän aikavälin tutkimista.

Haasteita seksuaalisen suuntautumisen määrittämisessä

1. Sosiokulttuurinen ja normatiivinen tukahduttaminen

Useimmissa yhteiskunnissa heteroseksuaalisuutta pidetään oletusarvoisena ja ainoana "normaalina" seksuaalisen suuntautumismallina. Tätä "heteronormatiivisuutta" vahvistaa jatkuvasti perhekasvatus, mediapropaganda ja jopa oikeusjärjestelmä. Esimerkiksi kun monet nuoret tulevat ensimmäistä kertaa tietoisiksi tunteistaan samaa sukupuolta kohtaan, he tukahduttavat nämä tunteet peläten joutua syrjäytymiseen, mikä johtaa hämmennykseen heidän itsenäkemyksensä suhteen.

2. Sisäistetty ennakkoluulo ja itsensä kieltäminen

Vaikka henkilö olisi tietoinen ei-heteroseksuaalisesta suuntautumisestaan, hän voi kokea itsensä kieltämistä sisäistyneen homofobian vuoksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että masennuksen ja ahdistuksen ilmaantuvuus LGBTQ+-yhteisössä on huomattavasti korkeampi kuin heteroseksuaalisessa yhteisössä, mikä liittyy läheisesti pitkäaikaisiin psykologisiin konflikteihin.

3. Sekaannus seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin välillä

Seksuaalinen suuntautuminen sekoitetaan usein sukupuoli-identiteettiin. Esimerkiksi jos transmies houkuttelee naisia, ulkopuoliset voivat luokitella hänen seksuaalisen suuntautumisensa väärin "lesboksi" jättäen huomioimatta hänen itsensä tunnistavan mies-identiteetin. Tämä hämmennys pahentaa kognitiivisia vaikeuksia.

4. Tieteellisen seksikasvatuksen puute

Maailmanlaajuisesti kattavan seksuaalikasvatuksen puute on johtanut siihen, että monilta ihmisiltä puuttuvat perusvälineet seksuaalisen suuntautumisen ymmärtämiseen. Halujen, tunteiden ja fyysisten reaktioiden väärinymmärtäminen voi saada ihmiset joutumaan ahdistukseen "Olenko normaali?"

Homotestit: työkaluja, rajoituksia ja kiistaa

Mikä on a homo testata?

Termi "homotesti" viittaa yleensä joukkoon työkaluja, jotka käyttävät kyselylomakkeita, tilannekohtaisia valintoja tai psykologisia asteikkoja yksilön seksuaalisen suuntautumisen määrittämiseen. Nämä testit voivat perustua teoreettisiin malleihin, kuten Kinseyn asteikkoon tai Kleinin seksuaalisen suuntautumisen ruudukkoon, tai ne voivat olla Internetistä löytyviä virkistystestejä.

Testien tiede ja rajoitukset

1. Tieteellisten työkalujen käyttö on rajallista. Ammatillisen psykologian seksuaalisen suuntautumisen arviointityökaluja (kuten Multidimensional Sexual Orientation Scale) käytetään yleensä akateemiseen tutkimukseen ja vaativat ammatillista ohjausta. Useimmissa Internetin "homotesteissä" ei kuitenkaan ole tieteellistä tarkkuutta, ja niiden kysymyssuunnittelu saattaa yksinkertaistaa monimutkaisuutta (esimerkiksi suuntautumisen arvioiminen vain seksuaalisten fantasioiden tiheyden perusteella).
2. Ei pysty peittämään erilaisia identiteettejä Useimmissa testeissä käytetään edelleen binaarista sukupuolikehystä (mies/nainen), jättäen huomiotta ei-binaaristen tai transsukupuolisten ihmisten kokemukset. Esimerkiksi panseksuaali henkilö voidaan luokitella virheellisesti biseksuaaliksi testissä.
3. Konteksti ja kulttuuri jätetään huomiotta Seksuaalisen suuntautumisen ilmaisuun vaikuttaa kulttuuriympäristö. Esimerkiksi kulttuureissa, jotka korostavat miesten ystävyyden läheisyyttä (kuten Etelä-Eurooppa), samaa sukupuolta olevien fyysinen kontakti voidaan tulkita väärin merkkinä seksuaalisesta suuntautumisesta.
4. Tuloshakuinen riski testit esittävät usein tuloksia muodossa "olet X% homo", mikä voi vahvistaa essentialistisia näkemyksiä seksuaalisesta suuntautumisesta ja jättää huomiotta sen juoksevan luonteen. Jos nuoret luottavat liian voimakkaasti tuloksiin, he voivat leimata itseään ennenaikaisesti ja rajoittaa itsensä tutkimista.

Homotestien merkitys ja arvo

Rajoituksistaan huolimatta näillä testeillä on silti jonkin verran arvoa tietyissä yhteyksissä:

• Itsetutkiskelun lähtökohta: Testin kysymykset voivat auttaa ihmisiä tulemaan tietoisiksi tunnekuvioista, jotka he ovat aiemmin jättäneet huomiotta (esim. "Ihailenko samaa sukupuolta olevia julkkiksia enemmän kuin keskivertofani?").
• Yksinäisyyden tunteen vähentäminen: Ihmisille, jotka epäilevät omaa suuntautumistaan, testi voi tarjota empatiaa muodossa "joten käy ilmi, että muilla ihmisillä on samanlaisia kokemuksia".
• Dialogin edistäminen: Jos kumppani tai perheenjäsen suorittaa kokeen yhdessä, siitä voi tulla tilaisuus aloittaa keskustelu seksuaalisesta suuntautumisesta.

On kuitenkin korostettava, että tulokset homotestiä ei voida käyttää lopullisena johtopäätöksenä seksuaalisesta suuntautumisesta. Sen merkitys on enemmän ajattelun inspiroimisessa kuin vastauksen antamisessa.

Vaihtoehtoisia polkuja seksuaalisen suuntautumisen tutkimiseen

Sen sijaan, että luottaisit testiin, seuraavat menetelmät voivat edistää tervettä itsetietoisuutta:

1. Emotionaalinen ja fyysinen itsetunto

Tallenna emotionaaliset vastauksesi eri sukupuolta oleville ihmisille (esim. ihastukset, mustasukkaisuus), seksuaalisten fantasiojesi kohteet ja mukavuustasosi intiimeissä suhteissa. Huomaa, että emotionaalinen vetovoima ja seksuaalinen vetovoima eivät välttämättä ole sama asia (esim. romanttisesti taipuvaiset aseksuaalit ihmiset).

2. Altistuminen erilaisille tarinoille

Lue LGBTQ+-ihmisten omaelämäkertoja, osallistu yhteisön keskusteluihin (esim. online-foorumit tai offline-tukiryhmät) ja vertaa omia kokemuksiasi muiden elämäntarinoihin.

3. Ammattimainen psykologinen neuvonta

Työskentele sukupuoliongelmiin erikoistuneen neuvonantajan kanssa selvittääksesi henkilökohtaisia kokemuksia käyttämällä tekniikoita, kuten narratiivista terapiaa. Tutkimukset osoittavat, että positiivinen terapia voi merkittävästi parantaa seksuaalivähemmistöjen mielenterveyttä.

4. Anna epävarmuuden olla olemassa

Hyväksy mahdollisuus, että "setä ei voida määritellä tässä vaiheessa". Antropologinen tutkija Lisa Diamond huomauttaa, että nuorilla saattaa mennä 10-15 vuotta ennen kuin se vahvistaa seksuaalista suuntautumistaan.

Johtopäätös: Itsensä hyväksyminen etikettien ulkopuolella

Seksuaalisen suuntautumisen tutkiminen on pohjimmiltaan filosofista pyrkimystä kysymykseen "Kuka minä olen?" Tässä prosessissa "homotestiä" voidaan käyttää lisätyökaluna, mutta sen arvo riippuu täysin siitä, kuinka käyttäjä tulkitsee tulosten avoimuuden. Viime kädessä seksuaalisen suuntautumisen merkitys ei ole luokitusstandardin noudattamisessa, vaan pikemminkin siinä, voiko yksilö itsetietoisuudessaan ja sosiaalisissa vuorovaikutuksessaan löytää tavan olla olemassa itsejohdonmukaisesti.

Kuten queer-teoreetikko Judith Butler sanoo: "Identiteetti ei ole tavoite, se on teko." Ehkä seksuaalisen suuntautumisen sujuvuuden omaksuminen on syvällisin tapa hyväksyä itsensä.